Triggerpisteet ja myofaskiaalinen kipuoireyhtymä

Lihaskivun alkuperä

Triggerpisteellä tarkoitetaan lihaksessa olevaa aluetta, jonka tunnustelu ja käsittely aiheuttaa kipua. Triggerpisteet, niiden aiheuttama kipu ja myofaskiaalinen kipuoireyhtymä on vielä vähän tunnettu aihe eläinten kivunhoidossa, mutta ihmisten löydöksiä on voitu osittain soveltaa myös eläinlääketieteessä.

Triggerpisteet ja myofaskiaalinen kipuoireyhtymä ovat kiinnostaneet tutkijoita jo pitkään, mutta niiden syntymekanismista tai toiminnasta ei ole päästy täysin yhteisymmärrykseen.

Ihmisillä myofaskiaalinen kipuoireyhtymä on eristetty omaksi diagnoosikseen jo 1940-luvulla (1). Lihasperäisen kivun aiheuttaja on epäselvä, mutta yleisesti kivun aiheuttajana pidetään lihaskudoksen paikallista hapenpuutetta ja verenkierron häiriöitä. Tämän teorian sai alkunsa vuonna 1938, jolloin ruotsalainen lääkäri Kellgren havaitsi lihakseen injektoitavan keittosuolaliuoksen aiheuttavan lihaskipua. Myöhemmin on havaittu, että lihaksen aineenvaihdunta muuttuu paikallisesti triggerpisteessä ja aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat lihaksen supistumisen ja kivun. (1)

Yksi uudempi teoria (Gerwin et al. 2004) ehdottaa puolestaan, että triggerpisteiden taustalla olisi lihasten hermotuksen poikkeama, tarkemmin lihaksen motorisen päätelevyn toiminnan häiriö (2). Tämän teorian mukaan triggerpisteet johtuvat toistuvista virheasennoista, joiden taustalla on kipu tai lihasten epäsymmetria/epätasapaino.

Triggerpisteen oireet

Triggerpisteelle ominaista on lihasten tunnustelussa havaittava kireä lihasjuoste, jossa saattaa esiintyä kipua (triggerkipu) ja lihaksessa voi esiintyä paikallinen nytkähdysreaktio (1). Kipu esiintyy paikallisesti ja säteilykipuna. Jokaisella triggerpisteellä on ihmisillä kuvailtu niille ominaiset kivun säteilyalueet. Ihmisten löydöksiä voidaan soveltaa joiltain osin myös eläinten puolelle.

Olet ehkä itsekin joskus kokenut triggerkipua esimerkiksi niska-hartiaseudulla. Hartiaseudun trapezius -lihaksessa olevan triggerpisteen painaminen säteilee saman puolen kaulan ja ohimon alueelle.

Triggerpiste voi olla aktiivinen tai latentti (inaktiivinen). Aktiivinen triggerpiste aiheuttaa jatkuvaa kipua, kun taas latentti triggerpiste kipuilee ainoastaan triggerpisteen tunnustelun aikana. Triggerpisteen status voi vaihdella – esimerkiksi latentti triggerpiste saattaa aktivoitua jatkuvan lihasjännityksen tai trauman seurauksena. (3)

Triggerpisteiden diagnosointi

Triggerpisteiden ja myofaskiaalisen kipuoireyhtymän diagnosoiminen voi olla haastavaa, koska triggerpisteet eivät näy röntgenissä tai ultraäänellä, ne eivät näy missään laboratoriotesteissä, eikä lihaksen rakenne poikkea normaalista mikroskoopilla katsottaessa. Diagnosointi perustuu siis lihasten huolelliseen palpaatioon ja tutkimuksen tekijän taitoon havaita poikkeamat lihaksissa ja potilaan reaktioissa.

Triggerpisteitä etsitään käymällä lihaksia läpi erilaisilla otteilla. Käytössä on esimerkiksi lihasten tunnustelu poikittaissuunnassa (flat palpation) ja joillain alueilla lihas poikitaan etusormen ja peukalon väliin tunnustelua varten (pincer/snapping palpation) (2).

Ihmistä tutkittaessa potilas pystyy itse kuvailemaan tuntemuksiaan, mutta eläinten kanssa voidaan vain seurata pienimpiäkin eleitä lihasten tunnustelun aikana. Eläin saattaa esimerkiksi pidättää hengitystään hetken aikaa, sen kasvojen ilme voi muuttua vähän tai korvien asento vaihtua, kun lähestytään lihaksen triggerpistettä. Jos sama reaktio saadaan toistuvasti ja lihaksen tunnustelussa havaitaan reaktion aiheuttava kireä lihasjuoste, kyseessä on triggerpiste.

Tavallisimmin triggerpisteitä löydetään lapojen alueelta, lannerangan ja ristiselän alueelta, sekä pakaralihasten alueelta (gluteal area). Nämä alueet pätevät yleisesti niin koirilla, kissoilla, kuin hevosillakin. Triggerpisteitä kannattaa etsiä joko muun kivun aiheuttajan alueelta (esimerkiksi lonkan nivelrikossa lonkan ja takajalan alueelta) tai alueelta, jota muu kipu voi kuormittaa (lonkan nivelrikkoisella lavat ja lanneranka). (3)

Triggerpisteiden hoito

Triggerpisteiden aiheuttamaan kipuun saatetaan joskus tarvita lääkkeellistä hoitoa (tulehduskipulääkkeet ja lihasrelaksantit), mutta ensisijaisesti keskitytään aktiivisten triggerpisteiden rauhoittamiseen ja aiheuttavan tekijän poistamiseen. Triggerpisteiden alueella verenkiertoa ja normaalia aineenvaihduntaa voidaan elvyttää hieronnalla ja venyttelyllä.

Akupunktio (ja jossain määrin akupainanta) triggerpisteen alueella rentouttaa lihasta, elvyttää verenkiertoa ja edesauttaa siten kipua aiheuttavien aineenvaihduntatuotteiden poistumista lihaksesta (1, 3). Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa laserterapialla ja TENS-kivunlievityksellä ei ole saatu merkittäviä tuloksia triggerpisteiden hoidossa (1), kun taas eläintutkimuksissa laserilla on saatu lupaavia tuloksia (2).

Edellämainitut hoitomuodot auttavat akuutissa kivussa ja aktiivisten triggerpisteiden rauhoittamisessa. Pitkällä tähtäimellä tulisi kuitenkin pyrkiä ennakoimaan triggerpisteiden aktivoituminen ja selvittää alla olevat syyt. Fysioterapian avulla etsitään sopivia jumppaliikkeitä, joilla saadaan korjattua esimerkiksi lihaskipua aiheuttavia asentovirheitä. Jos potilaalla on jokin muu kiputila, täytyy kivunhoidon suunnitelma tarkistaa triggerpisteiden esiintyessä toistuvasti.

LÄHTEET

  1. J. Partanen, T. Ojala ja P.A. Arokoski. Myofaskiaalinen kipuoireyhtymä – lihasjuostekipu. Duodecim 2010. https://www.duodecimlehti.fi/duo99024
  2. C.M. Eggert, L. Love, T. Doherty. Pain Management in Veterinary Practice. Wiley Blackwell 2014.
  3. Idan luentomuistiinpanot sertifikaatin suorittamisen ajoilta (S. Lindley 2019)

Vastaa