Eläimen kipu – fysiologiaa ja anatomiaa

Eläimen kokema kipu vaikuttaa aina eläimen elämänlaatua heikentävästi ja siksi kipu on tärkeä tunnistaa ja hoitaa ajoissa, joskus jopa ennakoivasti. Tässä tekstissä käsitellään kipuaistimuksen syntyä fysiologian ja anatomian näkökulmasta.

Kivun aistiminen on monivaiheinen prosessi ja kivulla on useita eri tyyppejä, minkä takia yksi ja sama hoitosuunnitelma ei voi toimia kaikilla potilailla. Yksilöllisen hoitosuunnitelman perusta on selvittää kivun alkuperä ja valita palikat hoitosuunnitelmaan kivun aiheuttajan mukaan.

Mitä kipu on?

Käsitteenä kipu tarkoittaa laajemmassa merkityksessään epämiellyttävää sensorista ja emotionaalista kokemusta, joka vaikuttaa lopulta kivun kokijan käytökseen ja on useimmiten elimistön normaali suojamekanismi.

Akuutti kipu on fysiologista ja sen tarkoitus on pohjimmiltaan hyvä – se ilmoittaa kudosvauriosta tai sen uhasta ja suojaa lisävaurioilta.

Kroonisella kivulla sen sijaan ei ole enää varsinaista tarkoitusta, eikä se täysin helpota kivun aiheuttajan poistuessa. Krooninen kipu voi kehittyä esimerkiksi, jos akuutti kipu jätetään hoitamatta, tai kivunhoito alimitoitetaan.

Kuinka kipu syntyy?

Varsinainen kipuaistimus muodostuu aina aivoissa, eli keskushermostossa. Ennen tietoisen kipuaistimuksen syntymistä viesti kivusta on jo ehtinyt kulkea hyvän matkaa ääreishermostossa. Ääreishermoston vapaissa hermopäätteissä kipua aiheuttava ärsyke muokataan ensin sähköiseen muotoon (transduktio). Tämän jälkeen kipuimpulssi kuljetetaan edelleen keskushermostoon (transmissio), jossa viestiä vahvistetaan tai hiljennetään tarpeen mukaan (modulaatio). Muokattu kipuimpulssi kulkee vielä aivoissa talamuksen kautta aivokuoreen (projektio), jossa varsinainen tietoinen ja emotionaalinen kivun havainnointi (perseptio) vasta tapahtuu. Alla olevaan kuvaan piirsin yksinkertaistetun mallin kipuimpulssin kulusta hermostossa. Kuvassa punaisella ristillä merkitty kivun alkuperä.

(Selän kohdalla on yksinkertaistettu piirros selkäytimen läpileikkauksesta, jossa näkyy, että kipuaistimus kulkee selkäydinhermon takajuuren kautta ja aivoista tulevat viestit ääreisosiin välitetään selkäydinhermon etujuuren kautta.)

Eläimen kipu - yksinkertaistettu malli kipuimpulssin matkasta hermostossa.

Edellä kuvatun kipuaistimuksen (nosiseptinen kipu) takana on jonkin kudoksen vaurioituminen elimistössä. Kipu voi syntyä myös kudosten tulehdusreaktiosta, jolloin vapautuvat välittäjäaineet ovat kivun alkuperä (inflammatorinen kipu, tulehduskipu). Joskus kivulle ei löydetä aiheuttajaa, vaan kivun kipuaistimus alkaa hermostosta (neuropaattinen kipu). Neuropaattinen kipu on yhtä todellinen kokijalleen, mutta kivun diagnosoiminen ja kivun alkuperän löytäminen voivat osoittautua haastaviksi.

Kivunhoidon metodi valitaan tilanteen mukaan

Koska kipuimpulssin matka keskushermostoon on monivaiheinen ja matkalla kipuimpulssiin vaikuttavat monet tekijät, on kipua myös hoidettava monilla eri tavoilla. Jotkut lääkkeet pyrkivät vaikuttamaan kipua aiheuttavaan tekijään, esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, jotka estävät tulehdusta ja kipua viestittävien välittäjäaineiden muodostumista. Jotkut lääkkeet taas vaikuttavat keskushermostossa kipuimpulssin kulkuun ja sen tulkintaan. Keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä ovat esimerkiksi opioidit ja gabapentiini. Joskus paras hoitovaste kivunhoidossa saadaan vasta, kun eri mekanismeilla vaikuttavia lääkeaineita yhdistellään hoitosuunnitelmassa.

Kuinka akupunktio helpottaa kipua?

Akupunktion mekanismi kivunhoidossa on monitahoinen.

Tulehduskivun hoito: akupunktion seurauksena elimistössä vapautuu kipua ja tulehdusta lievittäviä välittäjäaineita. Kun tulehdusreaktiota saadaan hillittyä, rauhoittuu myös tulehduskipu.

Paikallinen vaikutus: Akupunktioneula vilkastuttaa paikallisesti verenkiertoa. Tätä mekanismia voidaan hyödyntää triggerpisteistä säteilevän kivun hoidossa. Kun verenkierto triggerpisteen alueella vilkastuu, kudokset saavat paremmin happea ja kipu lievittyy.

Kroonisen kivun hoito: Akupunktioneulan stimulaatio aiheuttaa selkäydintasolla kipua muistuttavan impulssin, joka ohittaa “kiireellisyysjärjestyksessä” kroonisen kivun impulssit. Tämä onnistuu siksi, että akuuttia kipua vastaavia tuntemuksia varten selkäydinhermoissa on omat väylänsä ja krooniselle kivulle omansa. Kun elimistö tulkitsee akupunktioneulan stimulaation akuuttina kipuna, joka täytyisi saada äkkiä välitettyä aivoihin asti, krooninen kipuimpulssi ei enää pääse etenemään hermostossa.

Akupunktio rauhoittaa myös kroonisen kivun emotionaalista puolta (eli tunnepuolta) aivojen limbisessä järjestelmässä. Kivun emotionaalinen osa tarkoittaa sitä, miten potilas kokee kivun ja aiheuttaako kipu jatkuvaa murehtimista. Akupunktio rauhoittaa limbistä järjestelmää välittäjäaineiden kautta ja (tässä tapauksessa) eläin ei murehdi kipuaan jatkuvasti. Tämä taas parantaa kipupotilaan elämänlaatua huomattavasti.

Julkaisussa käytetyt lähteet:

  • Idan muistiinpanot luennoilta (Samantha Lindley 2019, Anna Hjelm-Björkman 2018)
  • A.M. Schoen, Veterinary Acupuncture – Ancient art to Modern Medicine, Mosby (2000)
  • M.D. Lorenz et al, Handbook of Veterinary Neurology, Elsevier (2011)

Vastaa